"PITTÄÄKÖ SEN OLLA NIIN JUSTIINSA?"

Minna Huuskonen - 31.12.2010 14:52

,

Yhden yön päästä alkaa kuukausi, jonka aikana ei saa syödä eikä juoda mitään ja liikuntaa tulee harrastaa paljon! Askelmittari on asennettu ja sukset voideltu. Kevennetyn ruokavalion ohje on magneetilla jääkaapin ovessa: jos vahingossakaan lähestyt jääkaappia, ohjeistus muistuttaa sovitusta. Mutta kenen kanssa sovitusta?

Me asetamme itse itsellemme tavoitteita, joita meidän tulee saavuttaa. Todellisuudessa tavoite usein määrittyy yleisten käsitysten tai ihanteiden mukaan. Sen siis määrittää joku muu kuin minä itse. Joulun tulee olla kuin kiiltokuva. Mittoihin tulee päästä mahdollisimman nopeasti uuden vuoden jälkeen. Ja monta muuta samanmoista aatosta...

”Onko se niin justiinsa”, kysyi esikoinen, kun jouluna mietimme tekemisten järjestystä. Ollaan peruskysymysten äärellä. Tärkeintä lienee kuitenkin ajatus ja tunne: ei se, mitä tehdään, vaan miksi tehdään. Ei se, miltä asiat näyttävät ulospäin, vaan se, miltä ne tuntuvat sisällä päin!

Kun katselen ympärilleni täällä kotona, voin todeta hymyssä suin, että ei se ole niin justiinsa. Tunne on tärkeintä! Ja tänne mahtuvat kaikenlaiset tunteet.

Seuraavaa joulua kohden lähden loppiaisesta. Silloin riisun kuusen ja ihmettelen tyhjyyttä, joka jää kaikkien näiden jouluasioiden jälkeen. En viivyttele koristeiden kanssa, ainoastaan kynttilät jäävät. No. Täytyy tunnustaa, että joskus joku tonttu on löytynyt hyllyltä vielä pääsiäisenä, mutta eihän se ole niin justiinsa. =)

Ensi jouluun on muutama idea. Sain aimo pakan armeijan harmaata manttelikangasta. Ja armeijan manttelithan ovat tontunharmaita!

Muistakaa kuunnella puolenyön aikaan radiosta Eino Leinon Hymyilevä Apollo!

Kohotan teille maljan ja toivotan

Onnea Vuodelle 2011

/m