Perinteitä ja tunnelmointia

Outi Qvick - 25.12.2011 15:43

,

Jouluviikko vierähti nopeasti. Päivät töissä ja illat jouluvalmisteluissa. Niin sitä vaan tänäkin vuonna sai kaiken valmiiksi. Tosin hieman laiskalla siivouksella, mutta eihän sitä komerossa jouluna olla niin ei joka nurkkaa tarvitse ihan viimeisen päälle puunata.
Jouluaattoon ja joulupäivään liittyvät ne piintyneet tavat ja perinteet joista ei voi luopua. Muutoin ei joulu tunnu joululta. Niimpä tänäkin vuonna lähdimme liikkeelle jo aamuhämärässä. Ohjelmassa on muutama pikainen vierailu sukulaisissa ja joulutervehdysten toimittaminen vanhuksille. Ja sitten käymme kolmella hautausmaalla viemässä kynttilät.
Aivan upeaa kun joka haudalla palaa lyhty tai kynttilä. Ja ihana tunne kun täysin tuntemattomat vastaantulijat toivottavat toisilleen hyvää joulua. Se on niin sydämellistä, jota ei muulloin tapahdu.
Tältä retkeltä kun palaamme on jo alkupäivä. Sitten vuorossa on perinteistä uusin, ehkä vasta n. 3v vanha tapa. Meidän kyläseuramme sytyttää reilut sata ulkotulta tai roihua "pääväylän" varteen. Ehkä ohikulkijana Sinisellä tiellä huomasitkin ne. Upeaa kun kahtapuolta tietä palaa roihu tai pakkasjouluina jäälyhty.
Sitten onkin aika joulupukin ja joulusaunan. Siinä se aattoilta yöksi vaihtuu.
Jouluaamuna on kiva herätä rauhassa aamukahville . Ja sen jälkeen joulukirkkoon klo7. Aamun pimeys on kadonnut, päivä valkenee vähitellen jumalanpalveluksen aikana. Kotiin tultua käperryn takaisin peiton alle ja luen lahjakirjoja. Pienten unien jälkeen on aika jotain syödä. Ja taas käpertyä sohvalle. Välillä pientä ulkoilua ja taas rentoa oleilua. Siinä se joulupäivä menee kera rakkaiden ihmisten....