Näkötornilla jälleen

Minna Keinänen - 30.08.2011 12:30

,

Siitä on kylläkin jo kaksi viikkoa, kun kävin Osikonmäen näkötornilla.
Olin käynyt elokuun alussa Repomäen näkötornilla, ja halusin kokea myös Osikonmäen tornin, jolla en ollut aikaisemmin käynyt. Tiesin, että kyseessä taitaa olla koko Rantasalmen korkein kohta, ja että autolla pääsee aivan juurelle (Repomäessähän pitää patikoida viimeiset parisataa metriä) ja että tuulisellä säällä siellä on oikeasti tuulista. En osannut mitään muuta odottaa, kuin että näkymän pitäisi olla sielläkin henkeäsalpaava.

Kun sattui aurinkoinen päivä (jota pidin ehtona, koska halusin hienoja, kesäisiä valokuvia), jolloin minulla ei ollut parempaa tekemistä, istuin moottoripyöräni selkään ja ajoin Osikonmäkeen.

Torni tuli minusta hieman yllättäen. Ei ollut mitään massiivista ylämäkeä kukkulan huipulle, se vain oli tien päässä pellon reunassa. Mistään en ollut osannut ennakoida, että siinä olisin Rantasalmen korkeimmalla kohdalla.

Tornin huipullakaan en ihan käsittänyt, että olin oikeasti niin korkealla. Maisema oli kyllä hieno, kaukaisuudessa sinersi havumetsän horisontti, näkyi maatilojen ja talojen kattoja puiden seassa, ja jos sopivasti kurkki puiden lomitse, näki jopa Rantasalmen kirkon ja Rauanveden. Minulle näkötornin maisema oli kuitenkin pettymys.

Näkymä oli hieman laimea verrattuna Repomäkeen. Paljon muuta ei näkynyt, kuin peltoa ja metsää (se kirkkokin näkyi sen verran huonosti, että oli vaikea saada hyvää kuvaa), Repomäen näkötornilla oli paljon vaikuttavampi maisema mm. järvelle, erilaista joka ilmansuunnalla. Sinne kiipeäminen oli hienompi ja palkitsevampi kokemus, kun oli ensin kiivennyt metsäpolkua ja saanut esimakua maisemista ja korkeudesta. Osikonmäen näkötorni oli "ihan kiva", korkealla oltiin ja kauas nähtiin, mutta ei siellä kaukana ollut paljon muuta ihasteltavaa, kuin etäisyydet sinne sinertävään horisonttiin.

Olihan Osikonmäessä hyvätkin puolensa, sinne pääsi tosiaankin helpommin, siellä oli hyvä laavu ja nuotiopaikka. Sinne voisi tulla mukavasti porukalla ja viettää vaikka piknikkiä tai syntymäpäiviä. Laavun seinillä oli tietoa Osikonmäen kylästä ja Rantasalmesta, kaikenlaista mielenkiintoista. Enkä sano, etteikö se maisema olisi ollut oikeastikin hieno, ei joka pellon reunalla niin hienoa ole, mutta Repomäki oli kaiken kaikkiaan jännittävämpi!

Jos vielä meinaatte käydä näkötorneilemassa, niin käykää mieluummin Repomäessä. Muilla Rantsun näkötorneilla en valitettavasti ehtinyt käydä, vaikka Porosalmen geologinen luontopolku niin suuresti houkuttelikin, joten en osaa sanoa niistä mitään. Tai no, Porosalmen tiedän olevan upea, vaikka siitä, kun viimeksi niitä maisemia kolusin (töissä lomakylässä olen kyllä ollut) onkin aikaa jo vuosikausia.
Jos ette meinaa, niin voitte sitten vaikka vain fiilistellä ottamiani kuvia ja kuvitella kesäisen tuulenvireen, joka ensin hyväilee kuusenlatvoja ja sitten hulmuttaa hiuksiasi matkallaan tasankojen yli... tai jotain muuta kauniin runollista.

PS: Korjaan: Osikonmäen näkötorni ei ole Rantasalmen korkein kohta. Tarkistin asian.