Savon Sanomat

Lihansyöjäkasvien lumoissa

Outi Jäntti - 23.09.2011 19:29

,

Poikani on reilun vuoden ajan ollut kiinnostunut lihansyöjäkasveista ja nyt niitä meiltä löytyy 4 kappaletta. Kaksi kasveista on kärpäsloukkuja. Ne ovat todella upeita ja mielenkiintoisia, kun niiden lehdelle laskeutuu hyönteinen, lehtiloukku sulkeutuu nopeasti ja hyönteinen jää lehden sisään. Noin vuorokauden kuluttua lehti aukeaa ja hyönteinen on sulatettu.

Lisäksi meillä yksi, melko iso kannukasvi, joka majaili viime kesän kasvihuoneessa. Kannukasvilla on kannuja, jonka pohjalla on entsyymipitoistanestettä. Kannun muoto ja neste estävät kannun pohjalle tippunee hyönteisen poispääsyn ja hyönteinen hajoaa entsyymien johdosta.

Kolmas ja uusin lihansyöjäkasvi on tötterölehti. Sillä on ylöspäin oleviä tötterönmallisia lehtiä, jotka toimivat kannun tavoin. Kasvi on hyvin kauniin näköinen ja värinen.

Lihansyöjäkasvit eivät ole helppohoitoisimpia. Ne vaatisivat "kasvihuoneolosuhteet" eli jonkinlainen terraario olisi niille hyvä. Lisäksi ne eivät pidä kraanavedestä vaan niille pitää antaa sadevettä tai sulatettua lunta. Lihansyöjäkasvit eivät saa päästä kuivahtamaan vaan pitävät kosteudesta. Ja aika ajoittain niitä olisi hyvä ruokkia kärpäsillä, pienillä madoilla, muurahaisilla, hämähäkeillä jne. Jauhelihaa ei kuitenkaan niille anneta : )

Kärpäsloukku on noista kaikkein hankalin, sillä se pitää talvettaa eli se pitäisi laittaa "talviunille" muutamaksi kuukaudeksi marras-tammi-helmikuussa pimeään ja viileään. Itse talvetimme omat kärpäsloukkumme viime talvena autotallissa ja kaivoimme ne esille maaliskuun alussa. Kärpäsloukut olivat hyvin terhakoita ja topakoita, mutta huhtikuussa niihin tuli jotain juurikirvoja, jotka tuhosivat ne. Nyt meillä on uudet kasvit ja katsotaan kuinka tänä vuonna käy.

Liitteet ja linkit

Kommentit

Profiili

Olen 43-vuotias työssäkäyvä, kahden lapsen perheenäiti. Kaupunkilaistyttö prinssinsä kanssa toteuttaa unelmaansa ja asuttaa viidettä vuotta punaista tupaansa maalla. Perheeseemme kuuluu myös 3 villakoiraa sekä alaskanmalamuutti, jotka punnitsevat puutarhassa useaankin otteeseen rakkauden määrää.
Puutarha toimii työn vastapainona ja se on paikka, jossa todella rentoudun. Puutarhassa ollessani olen lähellä luontoa, kuulen luonnon äänet, näen vuodenaikojen vaihtumisen ja haistan ja maistan makuja. Ja rasitun fyysisesti. Viikonloppuisin saatan raataa puutarhassa kahdeksankin tuntia ja olo on todella hyvä iltaisin. Pidän myös tärkeänä sitä, että ottamalla mukaan lapset puutarhatöihin, voin opettaa heitä arvostamaan kasvun ihmettä ja kunnioittamaan luontoa ja eläimiä.
Puutarha on pääosin itseni suunnittelema ja toteuttama. Suunnitteluapuni ja perennataimien toimittajana on toiminut anoppini ja korvaamattomana rakennusapunani appiukkoni. Heille haluan antaa siitä suurkiitokset.

Lisää kirjoittajan viestejä
message