PERUNAT KUOPPAAN, AKAT UUNILLE

Kaarina Tiikkainen - 27.09.2011 12:39

,

Niinhän sitä ennen vanhaan tavattiin sanoa tähän aikaan syksyä. Jotenkin on tänä syksynä muistoista putkahdelleet muistot lapsuuden elonkorjuun ajoista. Ehkä yhtenä syynä on kadun toiselta puolen rakennustyömaalta kuuluva jytinä, se kun tuo mieleen puimakoneen äänet. Kylillähän oli näitä Puimaosuuskuntia ja puimakonetta ja valtavaa "lokomapiiliä" kuljetettiin puimalalta toiselle. Puimaporukkaa oli paljon, ei silloin osannut kuvitellakkaan, että yksi mies puimurillaan hoitaa melkein koko homman niinkuin nykyään.

Minulle ei tänä kesänä kertynyt mitään laariin laitettavaa, niin huonosti hoitelin leiviskääni siltä osin. Toivottavasti ensi kesänä löytyy taas innostus kasvimaankin hoitoon. Innostavat esimerkit löytyvät naapuripalstalaisista. Niillä pistettiin töpinäksi ja ennätysajassa leppien, ohdakkeiden ja piparjuuren valtaamista alueista tuli komeasti kasvavia kukka- ja kasvimaita. Arvatkaa, nolottaako oma hoidotta jäänyt alueeni!

Piha alkaa olla kutakuinkin kunnossa uutta kesää varten, mitä nyt tietysti uusia sipulikukkia on vielä hankinnassa. Tulppaaneista varsinkin tahtoo kadota osa joka kesän jälkeen. Pitäisi ostaa vain näitä vanhoja, taattuja lajikkeita, mutta ainahan sitä sortuu uusiin ja upeisiin erikoisuuksiin. Olen joskus nostanut osan sipuleista ylös kukinnan jälkeen ja istuttanut syksyllä uudelleen. Sillä konstillahan ne pitempään kukkisivat, mutta ei tahdo enää tuota tarmoa riittää!
Toivottavasti tuleva talvi ei tuo tullessaan myyräarmeijoita ja sääolot olisivat suotuisia talvehtiville kasveille.

Haikein mielin alan minäkin hyvästellä kesän viimeisiä kukkijoita. Tilaamani Viherpeukalot-ruusu oli vaihtunut vahingossa oranssiin ryhmäruusuun, joka puhkesi nyt viime tingassa kukkimaan. Kaunishan sekin on, toivottavasti kuitenkin saamme ensi keväänä sen tilaamani pensasruusun. Punainen ruusu kukkii myöskin vielä runsaasti ja pikkusärkyneetsydämet ovat innostuneet loistamaan valkoisen isopillikkeen vierellä. Krassit kiipeilevät pitkin aronia-aitaa ja myöhässä istutetut daaliatkin aukovat innolla kukkiaan. Onneksi meildän pihaamme iskee halla aina vähän myöhemmin kuin muualle, joten toivottavasti krasseilla ja daalioilla on vielä aikaa kukkia iloksemme.

Pihassa vipeltää joka päivä kaksi pientä siili-reppanaa. Yritän kasvattaa niitä kissanruualla. Taitavat olla kuitenkin niin vielä niin pieniä, että ehtii talvi tulla, ennekuin niille kertyy tarpeeksi asti painoa. Viime syksynä minä keräsin lumen seasta kolme saman kokoista siililasta laatikkoon ja pyörittelin niitä sen aikaa, että sain ne maalle kasvamaan ja sitten talviunille. Hyvinhän se siinä mielessä onnistui, että kaikki kolme selvisivät talven yli. Oli niissä kuitenkin niin paljon työtä, että en minä eikä maalla asuva tyttärenikään enää ala siihen hommaan. Pitäisi olla joku paikka, johon nämä myöhäispoikueet voisi viedä. Siilin jättäminen hoivatta on eläinsuojelurikos, mutta ei tuo talviunille saattaminen ole ainakaan kaupungissa asuvalle juuri mahdollista. Toivotaan nyt pitkää syksyä, että nämä pikkusiilit ehtisivät kasvaa edes 500 grammaiseksi!