Savon Sanomat

Syksyn viimeinen kukka

Laina Hongisto - 26.09.2011 09:31

,

Ametistiukonhattu aloittelee kukintaansa, saa nähdä montako kukkavartta ehtii ihan kukkaan saakka, nyt vasta yksi, muut yhdeksän ovat nupulla. Nupuissa on ametistin vaaleaa lilaa, kukat ovat sinisiä. Ne ovat tosin aika tavalla suurempia kuin tarhaukonhatussa, itse kasvi noin metrin mittainen.

Tähän aikaan mökillä on enimmäkseen huoltotöitä, valmistautumista seuraavaan kesään. Eilen käytin muutaman tunnin kukkapenkkien kitkemiseen, se auttaa keväällä perennoja pääsemään paremmin alkuun. Siemeniäkin olen kerännyt mm. jaloritarinkannuksista ja ruusumalvasta. Vanhassa vaaleanpunaisessa pionissa oli suuria siemeniä, ne olivat kuin pähkinöitä. Aiemmin en ole niitä huomannutkaan, ovat varmaan pudonneet maahan omia aikojaan. Tuoksuorvokkipenkille pitäisi vielä tehdä jotain radikaalia, nyt siinä on enemmän vesiheinää kuin orvokkeja. Ehkä poistan siitä koko pintamullan ja yritän selvitellä niitä orvokin taimia vielä uudelleen istutettavaksi. Lisäksi voisin istuttaa siihen keväällä lahjaksi saamani sarviorvokit, jotka ovat olleet tähän asti purkissaan.

Sadonkorjuu on lopussa, eilen otin pois viimeiset kolme kesäkurpitsaa. Kasvit jätin vielä paikoilleen ja onhan siellä vielä pari kurpitsan alkua, mutta en usko niiden enää jaksavan kasvaa. Kasvimaan nurkanvaltaaja on keltainen kurjenmiekka, se pitäisi varmaan poistaa kokonaan ensi keväänä. Tonttini on kosteaa savipohjaista maata, siksi se kai niin tykkää kasvupaikastaan.

Liitteet ja linkit

Kommentit

Profiili

Olen pienen siirtolapuutarhamökin omistaja. Ostin mökin puutarhoineen muutama vuosi sitten. Silloin se oli ollut jo useamman vuoden hoitamatta. Piha kasvoi heinää, lupiineja, päivänkakkaroita ja muita luonnonkukkia. Silti se tuntui ”omalta salaiselta” puutarhalta, jossa monenlaiset kukat vain odottivat löytämistään. Kukat ja erityisesti perennat ovat minun juttuni ja niistä varmaan tänä kesänä pääasiassa kirjoittelen.
Mietinkin tässä, mistä asti olen ollut kiinnostunut kukista. Jo pikkutyttönä ihailin tätini pitkiä kukkapenkkejä, joissa kasvoi ainakin harjaneilikkaa ja leijonankitaa. Äitini kukkapenkissä kasvoi ruskoliljaa, mutta hän kyllä kutsui niitä keisarinkruunuiksi. Oma harrastukseni on lisääntynyt vuosi vuodelta ja vaikka olen välillä muuttanutkin, aina joitakin kukkien juurakoita olen kuljettanut uuden kodin pihamaalle. Siirtolapuutarhan myötä harrastus on vain syventynyt. Kukkapenkit kasvavat ja lisääntyvät ja aina on uusia suunnitelmissa.

Lisää kirjoittajan viestejä
message