Talvehtimispuuhat jatkuvat, vaikka viherpeukalointi päättyy

Tuula Ruokamo - 28.09.2011 19:46

,

Honkarannan emähamsteri on täällä yhä mielitouhussaan ja kasaa ruokavaroja kellareihin ja pakastimiin. Kuivurikaan ei ole muutamaan viikkoon juuri päässyt jäähtymään.

Säilömistään odottavat vielä kurpitsat.
Vinkki: Jäätelökauha on kurpitsan höttöisen sisällön poistamiseen erittäin hyvä työkalu! Vilkaisepas kuvaa.
Talvikurpitsasta teen perinteistä kartanopikkelssiä ja toista pikkuisen värikkäämpää etikkasäilykettä, johon kurpitsan seuraksi tulee sipulia, porkkanaa ja eri värisiä paprikoita.

Pari viikkoa sitten kylän perinteisessä syysadon siunausjuhlassa tapasin viimekesäisen talvikurpitsani jälkeläisiä ja hämmästyin. Omat yksilöni olivat niin viime kuin tänäkin kesänä pyöreitä ja iloisen oranssinkeltaisia. Olen aina kasvattanut ne ostosiemenistä. Mutta viime syksynä ystävälleni antamastani talvikurpitsasta otetuista siemenistä olikin kasvanut hyvin ärjynvihreitä ja pitkulaisia kummajaisia. Ne näyttivät pahasti turvonneilta kesäkurpitsoilta, joilla oli akne ja kellastunut alapuoli. Voivatkohan talvi- ja kesäkurpitsa risteytyä? Harmittaa, etten ottanut mukaani yhtä monsterikurpitsaa ja tehnyt sille ruumiinavausta.

Kesäkurpitsan kanssa keittelen omenaa. Hillokkeeseen tulee saman verran kesäkurpitsaa, omenoita ja hillosokeria sekä kahden sitruuna mehu yhtä hillosokerikiloa kohti. Tähän hillokkeeseen voi käyttää sellaisetkin kesäkurpitsat, jotka ovat päässeet kasvamaan hieman ylisuuriksi. Raaka-aineet saavat jäädä rouheiksi palasiksi. Erittäin hyvin säilyvää, raikasta ja makeaa.

Tuuli huuhtoo tyhjennettyä kasvimaata. Siellä huojuu enää rivi lehtikaalta ja muutama tupsu persiljaa. Niin, ja työtön, turhautunut variksenpelätin! Se ressukka kahistelee siellä yhä muovista hiuspehkoaan ja roikottaa välkkyviä cd-levyjä käsissään. Kanaverkolla pönkätty hame roikkuu sateen liiskaamana, eipä heilu helma.
Ihan tyhjäksi ei kasvimaani talveksi jää, sillä aion kylvää muutaman rivin porkkanaa seurakseni kevättä odottamaan.

Kasvihuone on pesty ja tuuletettu. Siellä kuivattelevat prinsessaliljat multaansa ja valmistautuvat viettämään pitkän pimeän kylmässä kellarissa. Joriinit ovat vielä ulkosalla, mutta viikonloppuna juurakoita pitää ryhtyä valmistelemaan talvehtimiskuntoon.

Pihan toisella puolella, vajan seinustalla, maa-artisokka ja ruusupapu rehottavat vielä vihreinä. Ruusupapu kukkii yhä, mutta maa-artisokka ole vielä saanut aikaiseksi edes kukkanuppuja. Vaikkei vielä ole ollut yhtään hallayötä, en silti usko, että artisokka tänäkään syksynä ehtii kukkimaan.
Ruusupavut ovat tehneet ennätysmäärän palkoja. Vajan vintillä asustaa mehiläisyhdyskunta, joka on tänä kesänä asioinut ruusupavun kukissa oikein urakalla.

Kun asuu rannalla, niin järven vaikutus puutarhassa tuntuu selkeästi keväällä ja syksyllä. Keväällä kasvu alkaa verkkaisemmin ja jatkuu joidenkin kasvien osalta pitkälle syksyyn. Nytkin vesi on vielä 12 asteista ja se kyllä lepyttää pienet hallahuurut.

Tämä viherpeukalointi oli minun osaltani sitten tässä. Kaunis kiitos lukijoille! Kesä meni että vilahti. Kirjoittaminen oli mieluisaa, vaikka välillä ehkä pikkuisen yksinäistä puuhaa.

Illat vielä pimenevät, mutta, sieltä se taas tulee – kevät!