Nukahdus ja kylmiä väreitä

Katja Sutinen - 21.06.2011 22:29

,

Nytkö tämä jo loppui? Ihmiset taputtavat, nousevat seisomaan, osoittavat suosiotaan. Esitys on loppunut ja minä en suostu uskomaan sitä. Olen Ailey II:n näytöksessä. Näytöksessä nähtiin kolme erilaista, eri koreografien tekemää esitystä.

Ensimmäisenä esittäytyi vietnamilaisen Thang Daon Echoes. Liikekieli oli esteettisesti hivelevää ja tyylikästä. Lopultakin pääsin näkemään loistavaa tanssitekniikkaa, eli loppuun saakka tehtyjä liikkeitä, ojennettuja sääriä ja nilkkoja sekä yhdenaikaisuutta. Tunnelma oli rauhoittava, jopa unenomainen. Melkein nukahdin…

Toinen illan koreografioista oli Kyle Abrahamin The Corner. Teoksessa yhdisteltiin nykytanssia ja hip hoppia ja jotenkin siihen oli onnistuttu sullomaan myös elementtejä klassisesta baletista. Liikekieli ei vedonnut minuun. Tuntui kuin taitavat balettitanssijat olisi pakotettu irrottelemaan ja breakkaamaan.

Tanssijat olivat teknisesti erittäin taitavia ja kovan työn tulos teknisenä eheytenä on aina herättänyt minussa kunnioitusta. Kaikkien illan aikana nähtyjen teosten voima lepäsi taitavien tanssijoiden varassa. Liikemaailma oli omintakeisella tavallaan selkeää ja antoi mahdollisuuden taituruuden esittelyyn. Ryhmän kaikki tanssijat olivat selkeästi jonkin etnisen ryhmän edustajia. Alun perin ryhmään on kuulunut ainoastaan afroamerikkalaisia. Tähän perintöön pohjautui illan viimeinen koreografia.

Viimeisenä, muttei taatusti vähäisimpänä, nähtiin Alvin Aileyn, ryhmän edesmenneen perustajan, 1960-luvulla synnyttämä teos Revelations. Teoksessa siirryttiin nerokkaasti tunnelmasta toiseen. Sain hymyn huulille, silmäkulmat kosteiksi ja kylmiä väreitä. Tanssijat siirsivät tunnelman ratkiriemukkaasta ilottelusta herkkään melankoliaan. Liikekieli noudatteli tässäkin teoksessa selkeää ja konstailematonta linjaa. Olisin voinut jatkaa tämän teoksen katsomista paljon, paljon, paljon pidempään.