Savon Sanomat

Pieni Suomalainen Balettiseurue

Heli Ala-Soini - 22.06.2011 16:01

,

Lisää liikettä -ilta koostui PSB:n kolmesta erillisestä esityksestä, jotka sopivat kuitenkin hyvin yhteen.

Esitys oli kuin Rorschachin musteläiskätesti: tanssi-ilmaisun kautta katsojan alitajunnalle annettiin symbolisia ärsykkeitä, joiden sisällöksi kukin katsoja voi heijastaa omaa elämäntilannettaan tai omaa persoonallisuuttaan. Kronologiseen kerrontaan tai suoraviivaisten, valmiiden vastausten antamiseen ei edes pyritty. Teoksen liikekieli jättää paljon avoimeksi, katsojan oman tulkinnan varaan. Symboliikan sisällön kukin katsoja voi heijastaa omasta sisimmästään.

Matka. Ihmisen matka. Yhteydessä toisiin, mutta myös yksin. Niin tiivistäisin näkemäni ja kokemani.

Pidin erityisen paljon nuoren koreografin Ulpu Puhakan teoksesta U.G. Ehkä esityksen nimi on lyhenne sanasta underground, maanalainen. Teos yhdisti rohkeasti nykytanssia ja klassista balettia. Katsojana tunsin olevani jonkin suurkaupungin hämyisässä metrossa. Joskus asemalla, joskus tunnelissa, mutta aina matkalla. Liikkeessä. Nykyihmisen elämä: kuin Pariisin metrokartta. Täynnä valintoja, lukemattomia risteyskohtia, joista voi lähteä eri suuntiin erilaisin seurauksin. Yhdessä tai erikseen. Ihmisten hetkellisiä kohtaamisia - asemalla, tunnelissa, matkalla. Toiset lähtevät, toiset jäävät ja pysyvät.

U.G. -teoksessa oli ajatuksia herättävä kohta, jossa kukin naistanssija teki monta kertaa samaa pientä liikettä - mutta tuon saman liikkeen vaikutukset heidän tanssipartnereihinsa olivat joka kerta aivan erilaiset. Mielestäni se kuvasti oivallisesti ihmisten yksilöllisyyttä, ainutlaatuisuutta, jokaisen ihmisen erilaista reagointia samaan ärsykkeeseen. Pieneen liikkeeseen saatiin tiivistettyä suuri sisältö ja sanoma.

Uskon, että kuulemme vielä tulevaisuudessa lisää PSB:stä ja myös heidän uusista, nuorista koreografeista. Elämys.

Kommentit

Profiili

Olen 38-vuotias kielten lehtori Kaavilta, koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri. Uteliaisuudesta mukana ja ensimmäistä kertaa katsomassa Kuopio Tanssii ja Soi -viikon esityksiä. Toisinsanoen "täystavis", jolla ei ole teoreettista tietoa tanssista tai muusta visuaalisesta taiteesta.

Haasteeseen nappasin kiinni myös sikäli, että visuaalinen ilmaisu on minulle ilmaisutavoista vierain. Elän vahvasti sanojen maailmassa: luen mieluummin kirjan kuin katson elokuvan, uutiset luen mieluummin netistä tai sanomalehdestä kuin katson tv:stä jne. Saati sitten että mitään visuaalista olisin koskaan tottunut analysoimaan! Tämä on siis hyppäys uuteen maailmaan, jota jännityksellä odotan. Luotan kuitenkin siihen, että jokainen on oman kokemuksensa paras asiantuntija.

Lisää kirjoittajan viestejä
message