Skitsofreniasta itseironiaan

Katja Sutinen - 23.06.2011 00:35

,

Kuopio tanssii ja soi tapahtuman viimeisenä esiintyjänä nähtiin Cedar Lake Contemporary Ballet. Illan ohjelmistossa oli kolme koreografiaa. Koreografit olivat eurooppalaisia, mutta ryhmä oli kotoisin USAsta.

Ensimmäinen esitys, Sunday, again, oli norjalaisen Jo Strømgrenin käsialaa. Hienovaraisella huumorilla höystetty teos osasi olla myös dramaattinen. Ideana oli sunnuntaipäivän kuluttaminen ja siihen sisältyvät ristiriidat. Esityksessä käytetyt tehosteet, sulkapalloilutarvikkeet, kulkivat hienosti mukana läpi esityksen ja niiden avulla saatiin aikaiseksi niin huumoria kuin draamaakin. Erityisen viehättävää oli tanssijoiden sulava ja kevyt liike, joka huipentui helpon oloisiin nostoihin ja parityöskentelyyn.

UNIT IN REACTION oli puolestaan italialaisen Jacopo Godanin teos, jossa haettiin geometrisia muotoja ja niiden muuttumista. Tanssijoille koreografia oli taatusti äärimmäisen fyysinen, sellaista tykitystä se oli alusta loppuun! Liike oli samanaikaisesti sekä sähäkkää että elastista. En ole koskaan nähnyt näin paljon ja näin nopeita käsiä tai irtonaisia ja liikkuvia ylävartaloita tanssijoilla kuin tässä teoksessa näin. Vaikutelma oli jotenkin pelottava ja skitsofreeninen. Tältä näyttää pään sisällä, kun mielenterveys järkkyy! Viiltävä musiikki lisäsi pelottavaa ja kipeää tunnelmaa.

Skitsofreenisesta tunnelmoinnista pääsimme viimeiseen illan ohjelmaan, joka oli Alexander Ekmanin teos Hubbub. Koreografin näkemys taiteen kritiikistä ja tanssitaiteen todellisesta luonteesta tuotiin katsojan eteen kaunistelematta ja runsaalla itseironialla höystettynä. Teoksessa käytettiin paljon puhetta ja vartalon äänimaailmaa, mikä yhdisti teoksen sanoman hersyvään huumoriin. Teoksen myötä pääsin tanssiin liittyvien peruskysymysten äärelle. Miksi on tanssia? Miksi ihmiset tanssivat? Miksi ihmiset katsovat tanssia?